Päässäni pyörii kauhuskenaarioita

Mulla on nyt joku ihme vaihe päällä, ollut kyllä jo pienen tovin. Ajattelen pienen pääni sisällä kaiken maailman kauhuskenaarioita ja pää on täynnä maailmanlopun ajatuksia. Tuntuu, että odotan koko ajan kolmatta maailmansotaa tai jotain kamalaa luonnonkatastrofia tai ydinpommia tai jotain muuta kamalaa. Ja kuitenkin kovin epätodennäköistä - ainakaan mikään näistä ei varmaan ihan täysin ilman varoitusta tule... KAI...

Kauhuissani päässäni ajattelen sitä, että mitä jos joku tällainen tapahtuu sellaisena aikana, että olemme perheenä erossa toisistamme. Lapset koulussa ja päikyssä ja itse kotona ja mies töissä. Joutuisimme kaikki eri väestönsuojiin. Ja miten lapset siihen reagoisi? Paniikissa ilman äitiä ja/tai isää. Tai miten itse reagoisin kun olisin erossa kaikista rakkaista. Tai en tiedä onko tuo Hervannan väestönsuojajärjestelmä millainen, että kuinka yhtenäinen se on. Toisaalta päikky ja koulu on ihan kodin hollilla, joten jos tuo on joku laajempi luolasto tuossa maan alla niin me voitaisiin ehkä päästä samaan. En tiedä. En halua ajatella asiaa.

En ymmärrä mistä nämä ajatukset on nyt tullut, tai aina minussa on asunut pieni asioiden pelkääjä, mutta nyt tää on lähtenyt ihan lapasesta. Auttakaa nyt joku mua saamaan nää ajatukset pois mun päästä...


Eipä tässä tänään muuta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epäonnistuja

Koulukiusaaminen