Koulukiusaaminen

Pohjatietoa.

Poikani 7v on nepsy-lapsi. Hänellä on kielellinen kehityshäiriö ja todennäköisesti ADHD. Hän on ikätasoaan erittäin heikompi tuottamaan puhtaita lauseita ja sanavarasto on suppea. Puheterapia on aloitettu jo 3vuotiaana ja se on tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa. Toimintaterapiaa on ollut nyt vuoden verran kerran viikossa, sillä hänellä on vaikeuksia tietyissä toimintamalleissa ja ylivilkkautta. Hän käy nyt toista vuotta eskaria, eli on pidennetty oppivelvollisuus.

Hän on jo muutaman viikon ollut kovin vastahakoinen menemään eskariin. Aamut on ollut itkua ja on aiemmin sanonut vain että ei tykkää tehdä tehtäviä ja sen takia ei halua mennä. Mutta nyt sain sitten yhtenä iltana hänen suustaan ulos oikean syyn. Itkua vääntäen sängyn pohjalla hän vihdoin uskalsi sanoa sen. Häntä kiusataan koulussa. On kuulemma potkittu pippeliin vessajonossa ja ulkona tönitään, sanallisesta kiusaamisesta en ihan saanut selkoa että onko sitä ja kuinka paljon, mutta kauhistuin jo tuosta että kiusaaminen on ollut ihan fyysistä...

Normaalisti nämä vessaan kulkemiset on tehty itsenäisesti, niin nyt hänet ilmeisesti saatetaan vessaan. Koulutilat on siis sellaiset että vessat on koko koulun käytössä ja ne sijaitsee ison aulatilan sivuissa yksittäisinä koppeina, ei siis ole iso loosivessa vaan yksi ovi yhteen vessaan. Vessoja on suhteessa oppilasmäärään melko vähän joten jonoja on. Näitä tilanteita ei normaalisti vahdita mutta nyt siihen ilmeisesti puututaan, ainakin hänen kohdalla. 

Ja ulkona se on täysin ymmärrettävää että on iso piha ja opettajilla ei ole silmiä selässä niin jotkut tilanteet vain jää näkemättä. Vaikka eskarit onkin liivit päällä että heidät tunnistaa vanhempien oppilaiden joukosta helposti. Tosin tämäkin saattaa innostaa isompia kun tietää ketkä ne pihan pienimmät on...

Keskustelin asiasta hänen ryhmän opettajan kanssa ja he lupasivat tarkkailla häntä enemmän ja  puuttua tilanteeseen ja keskustelevat hänen kanssa asiasta, muistuttaen että syy ei ole hänessä ja kehenkään ei saa koskea, ja että asiasta pitää kertoa heti aikuiselle.

Tiedän että hänellä on itsellään myös impulsiivisuutta ja vilkkautta mikä aiheuttaa tilanteita joissa hän saattaa itse aiheuttaa hämminkiä ja epämukavia tilanteita, mutta mikään ei oikeuta toisen fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen.

Ymmärrän että hänen erityisyys voi olla joillekin hämmentävää ja aiheuttaa syytä muille lapsille kiusaamaan, vaikkakaan tämä ei ole lainkaan oikeutettua. Hänen kehitys on ollut huimaa jo ensimmäisen eskarivuoden ajan, ja toivon ettei tämä kiusaaminen nyt aiheuta takapakkia... Toinen vuosi eskaria on hyvää valmistautumista koulupolulle ja antaa tukea poitsun pohjatietoon asioissa. Joitakin tehtäviä puheterapiassa hän tekee jo ekaluokkalaisen tasolla ja numeroiden kanssa hän on täys guru, mutta puhe on vielä todella vajavaista suhteessa ikään.

Onnea on opettajat jotka puuttuvat asiaan ja he keskustelivatkin asiasta hänen kanssaan kun hän meni taas kouluun. Osa jutuista on saatu selvitettyä, että mitä on tapahtunut ja miksi, ja yhden kiusaajan vanhempien kanssa aiotaan myös keskustella asiasta.

Toivon sydämestäni että tilanne helpottuu ja että hän ei joudu kärsimään kiusaamisesta koko koulupolkuaan niinkuin minä jouduin.

Meillä on muutenkin tällä hetkellä sellainen tilanne että molemmat lapset ovat reagoineet vahvasti siihen että isä on nyt reissutöissä, mitä ei ole aiemmin ollut. Isä on ollut päivät läsnä molempien lasten koko olemassaolon ajan, joten tämä tilanne on meille kaikille uusi. Molemmat lapset ovat hieman astetta herkempiä, pojasta voi jopa sanoa että hän on erityisherkkä, etenkin muuttuviin olosuhteisiin. Tänä syksynä on tapahtunut hänen kohdallaan siinä mielessä paljon muutoksia kun koulussakin vaihtui uusi ryhmä ja uudet koulutilat, ja nyt isän poissaolo. Onneksi isä on kuitenkin viikonloput kotona ja soitamme arkipäivinä joka ilta isälle hyvän yön videopuhelun että lapset kuitenkin jollain asteella näkisi isän.

Kiusaaminen, tai sen ilmituleminen, osui siinä mielessä todella ikävään kohtaan kun joudun nyt yksin käsittelemään asiaa, niin pojan kuin koulun kanssa, mutta onneksi puolison tuki on kuitenkin olemassa.