Mielen kahdet kasvot

Mulla on nyt joku ihme vaihe päällä, ollut kyllä jo pienen tovin. Ajattelen pienen pääni sisällä kaiken maailman kauhuskenaarioita ja pää on täynnä maailmanlopun ajatuksia. Tuntuu, että odotan koko ajan kolmatta maailmansotaa tai jotain kamalaa luonnonkatastrofia tai ydinpommia tai jotain muuta kamalaa. Ja kuitenkin kovin epätodennäköistä - ainakaan mikään näistä ei varmaan ihan täysin ilman varoitusta tule... KAI... Kauhuissani päässäni ajattelen sitä, että mitä jos joku tällainen tapahtuu sellaisena aikana, että olemme perheenä erossa toisistamme. Lapset koulussa ja päikyssä ja itse kotona ja mies töissä. Joutuisimme kaikki eri väestönsuojiin. Ja miten lapset siihen reagoisi? Paniikissa ilman äitiä ja/tai isää. Tai miten itse reagoisin kun olisin erossa kaikista rakkaista. Tai en tiedä onko tuo Hervannan väestönsuojajärjestelmä millainen, että kuinka yhtenäinen se on. Toisaalta päikky ja koulu on ihan kodin hollilla, joten jos tuo on joku laajempi luolasto tuossa maan alla niin me vo...

Pt. 1 koska veikkaan että purkaudun tasiasta vielä lisää tulevaisuudessa.... Mieheni on ollut kotona melkeinpä koko lasten olemassaolon ajan. Hän opiskeli pari vuotta tuossa välissä kun vaihtoi alaa silloin kun esikoinen oli about 2v, mutta oli kuitenkin iltapäivät ja illat kotona. Tämän vuoden tammikuussa hän vihdoinkin sai töitä, mutta oli silloinkin illat kotona, tähän reissutyöjaksoon asti.  Ja koko yhdessäoloaikamme aikana meillä on ollut vain muutama viikon pituinen erossa olo. Taitaa yhteensä olla 6 viikkoa melkein kymmenen vuoden aikana, ja nekin on ollut minun kuntoutusjaksoja. On meillä viikonloppuja ollut et ollaan oltu erossa mutta tällaisia "pidempiä" jaksoja ei ole muita ollut. Reilu kuukausi sitten elokuun loppupuolella koko maailmamme mullistui (dramaattista, i know) kun hän sai työmaan Espoosta. Pitkät päivät työmaalla tiesi isompaa palkkaa päivärahoineen, joten tietenkin hän otti tarjouksen vastaan ja meni tuonne sitten töihin. Työmaa varmistui torstaina (ti...

Päivälleen 10 vuotta sitten oli yksi elämän aikana tekemistäni viidestä itsemurhayrityksistä. Vuosipäivä. Kyllä tuon teon muistan mutta en päivämäärää, nyt se kolahti Facebookin muistoista naamalle. En tähän hätää kykene sen suuremmin avaamaan asiaa, muuta kuin että onneksi selvisin. Tää kolahti nimittäin aika pahasti. Näihin aikoihin tapasin nykyisen aviomieheni, en olisi häneen törmännyt ja saanut ihania lapsiani jos olisin teossani onnistunut.  Yritys, joka yllä mainitusta syystä jäi viimeiseksi.