Mielen kahdet kasvot

 Oloni ei ole mikään maailman paras. Toisaalta on pirteä ja jaksan tehdä jotain asioita, mutta mieliala on niin maassa kuin vaan voi olla. Olen yrittänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja lasten kanssa, että en olisi yksin ajatuksieni kanssa. Ahdistaa ajatus yksinolosta. Onneksi on viikonloppu ja mies tulee reissuhommista kotiin. Enää pitäisi olla vain yksi viikko reissuhommia, sitten jatkuu hommat täällä omilla kylillä. Toivottavasti. Pelkään sitä et ukko tulee kotiin ja sanoo et työmaa venyy... Mutta oon onnellinen et ukko on tiedostanut sen että kuinka raskasta mulla on kotona kun se on reissussa. Lapset on hyppinyt koko viikon silmille. Ne ei vaan kuuntele mua yhtään, joka asiassa pitää uhata et soittaa iskälle jos ei käytös muutu. Maanantain ja tiistain olin lepsu ja otin tosissani sen kun poitsu sanoi että aivot on vihreät (tämä tarkoittaa hänellä päänsärkyä ja mahdollista alkavaa migreenikohtausta). Annoin lasten jäädä siis kotiin. Eli siinä oli kak...

Kun tein tän blogin ajatuksenani oli että kirjoittaisin usein... No toisin kävi. Tuo syksy otti tosi koville. Jäin joulukuussa koulusta sairaslomalle. Tässä tuli tehtyä pitkään ja hartaasti pohdittu päätös, kirjaimellisesti päätös, sillä päätin päättää opinnot toistaiseksi. Haen sitten tulevaisuudessa uudelleen kouluun jos koen sen silloin mahdolliseksi. Sairaslomalla on ollut aika miettiä tulevaisuutta ja koulun osalta se ei näyttänyt hyvältä. Sain kiitettäviä arvosanoja niistä mitä ehdin suorittaa, enkä olisi halunnut jatkaa koulua alle oman tasoni mihin oikeasti kykenisin. "Eihän kukaan työnantaja niitä arvosanoja katso vaan tutkintoa kokonaisuutena" mutta minäpä katson. En tyydy alle 4, varsinkaan kun tähän mennessä suoritetut opinnot on ollut 5, ja tällä hetkellä mun suorituskyky opiskeluihin ei olisi ollut sitä tasoa. Tiedän että moni ihmettelee ja jopa tuomitsee mun päätöksen mut tää on mulle ja mun perheelle tällä hetkellä parhaaksi. Meidän talous ei kestä mun sairasl...